Uusi vuosi - uudet kujeet

Aloitin vuoden arvioimalla ennen lomaa minulle annettuja abien esseitä. Nyt harjoiteltiin viimesyksyisen yo-kokeen tehtävillä, ja myös esseen puhtaaksikirjoitus oli vaatimuksena. Monelle olikin yllätys, kuinka kauan mustekynällä kirjoittaminen kestää - arvokas tieto itse kokeessa, jossa pitää hallita myös ajankäyttö.

Tehtävänä oli antaa myös kaveriarvio valmiin lomakkeen avulla. Minun työtäni se helpotti, sillä nyt ei tarvinnut olla kuin samaa tai eri mieltä arvioijan kanssa. Arvata saattaa, että opettajana arvioin monta kertaa tekstin "huonommaksi". Antaisin tietysti kannustavia arvioita vielä tässäkin vaiheessa ja varsinkin silloin, kun huomaan, että työtä on tehty tosissaan. Mutta ensimmäinen yo-koe on jo kuukauden kuluttua, ja ikävä velvollisuuteni on nyt kertoa, minkälaiseen arvosanaan kirjoittajalla on realistiset mahdollisuudet. Ja kuitenkin tiedän, että yllätyksiä tulee kumpaankin suuntaan, sillä itse koetilanne innostaa toisen huippusuoritukseen, ja taas toisen se saa jähmettymään.

Toisen tekstiä arvioimalla voi kirjoittamista myös opiskellla. Olen varmasti itsekin oivaltanut ja sisäistänyt esimerkiksi esseen ja vastaustekstin eron juuri omien oppilaitteni tekstejä arvioimalla. Onkin varmasti vaikea ymmärtää, että esseessä pitää kertoa pohjatekstin lähdetiedot ja muistaa jatkuvasti viitata siihen. Olemmehan juuri vastaustekstiharjoituksissa oppineet, että teksti esitellään vain vastauksen alussa eikä siihen viitata! Kyllä ylioppilaskokeen laatijat ovatkin osanneet tehdä koko jutusta vaikean. Oikeassa elämässä nämä asiat ratkeavat varmasti aivan luonnollistesti, sillä kirjoittaja tietää, kenelle tekstinsä suuntaa, ja antaa - toivottavasti - riittävästi tietoja, jotta teksti on ymmärrettävää ja lähdemerkinnät hyvien tapojen mukaiset.

Tämäkin essee oli onneksi vasta harjoitus, vaikka tulos ei olisikaan toiveiden mukainen. Eniten huolestuttavat ne abit, jotka eivät harjoitusta ole tehneet. Pimeä joulunalusaika vei voimat eikä tekstiä syntynyt. Kun tänään tapaamme, otan tietysti vielä lomalla syntyneitä (?) tekstejä vastaan. Mutta on niitäkin, jotka ovat kurssilla vain mukana eivätkä ilmeisesti haluakaan siitä arvosanaa, koska pelkäävät päättöarvosanan pohjana olevian kurssien keskiarvon laskua. Monelle lukion päättötodistus onkin tärkeämpi kuin ylioppilastodistus. Valintahan on heidän.