Kahden päivän koulutus on päättymässä. Olen saanut paljon ideoita kurssini kehittämiseen, ja konkreettisesti se näkyy esimerkiksi ns. uutissyötteinä kurssin etusivulla. Jospa nyt olisi helpompi tehdä tehtäviäkin niiden pohjalta. Jokaisen pitäisi nimittäin kirjoittaa tiedote yhden päivän kulttuuriuutisista.
Koulutuspäivät sattuivat kurssin kannalta hankalaan aikaan. Poissaoloni aikana esseiden ja pariarvioiden pitäisi valmistua, samoin puhtaaksi kirjoitettujen tekstien. Minua odottaa siis nätti pino siististi käsialalla ja mustekynällä kirjoitettuja konseptipapereja - paluu arkeen sosiaalisten medioiden maailmasta.
Aineen - nykyisin esseen - puhtaaksikirjoitus on perua tsaarinvallan ajoilta, jolloin ylioppilas oli kelvollinen valtion virkamieheksi. Isoisälläni oli kaunis ja koristeellinen käsiala; hän toimi itseopinneena maalaiskauppalan "asianajajana" 1930 - 40-luvulla. Hänen suuri tragediansa oli, että köyhän perheen lahjakkaana poikana ei koulunkäynti ollut mahdollista. Hän haaveili opettajan ja jopa kirjailijan ammatista, mutta kiertokoulu peruskoulutuksena ei riittänyt opettajaopistoon - kansakoulupohjalta se olisi jo ollut mahdollista. Mutta käsialaa saattoi harjoitella omin päinkin, ja jopa opiskella ruotsin kieltä aivan vapaaehtoisesti (sekin tärkeä virkamiestaito!), mistä todisteena on, että päiväkirjamerkintänsä isoisä on tehnyt ruotsiksi. Runoja ei kukaan kieltänyt kirjoittamasta, ja niille löytyi myös julkaisupaikka paikallisesta sanomalehdestä.
Isoisäni nauttisi nykyajan sähköisistä, sosiaalisista medioista, ja varmasti hänellä olisi oma blogi. Mutta luultavasti hän silti kirjoittaisi runonsa mustekynällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti