Ensimmäiset esseeharjoitukset on tehty ÄI5-kurssilla, ja olen ne nyt lukenut. Tekstitaitoa harjoiteltiin edellisellä kurssilla, ja nyt on monella ongelmana pohjatekstien käyttö. Nyt pitääkin selostaa pohjatekstiä ja viitata siihen, kun tekstitaidon vastauksissa niin ei tehdä. Aika absurdilta tämä kaikki tuntuu opettajastakin, mutta minun työhöni kuuluu opastaa näin tekemään. Olisiko parempaa syytä kuin ensi keväänä odottava ylioppilaskoe? Jonkin verran voi auttaa, kun ajattelee, että vastausteksti on kuin opettajan tekemään koekysymykseen - essee taas on tarkoitettu kenen tahansa luettavaksi. Joka tapauksessa esseet kirjoitetaan korjausmerkintöjeni avulla uudestaan - punakynämerkit saavat kyytiä!

Esseekurssini on nyt jo vauhdissaan. Huomenna kirjoitetaan ensimmäiset harjoitukset. Kirjat on valittu, ja toivottavasti niiden pohjalta viriää hyviä näkökulmia kirjallisuusesseetä varten. Uutta kurssillani on kirjasto-ope Heidi, joka jakaa neuvojaan tiedonhaussa. Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tämä näkyy esseissä!

Itse olen aivan romuna luettuani ja arvioituani tekstitaidon ylioppilaskokeen. Onneksi ensi viikolla on lomaa. Esseitä en aio silloin lukea!

Aurinko paistaa kuin kesällä. Kenen tekee nyt mieli avata tietokone ja ryhtyä kirjoittamaan? Kurssillani on tehtäväsarja, jonka nimi on Kynttilän valossa. Se kuvaa mielestäni hyvin tilannetta, jossa tekstiä syntyy helposti, ilman pakkoa. Verkkokurssilla voi tekstinsä tehdä silloin, kuin tilanne on otollinen. Syksy ja talvi kääntävät sisäänpäin, ja kirjoittamisen tila löytyy helposti.

Kevät ja kesä sen sijaan ajavat ihmiset ulos, keho huutaa toimintaa, mieli uusia kokemuksia. Niistä voi kirjoittaa, kun ne ovat painuneet muistojen multiin. Tosin itse en ole aurinkoihminen, joten olen vain kiitollinen, että minulla on nyt verkkokurssi. Sitä sopii hoitaa kukkapenkkien korvikkeena. On ollut aika, jolloin toukokuu kului puutarhassa. Sen ajan tuoksut eivät unohdu. Kun ne menetin, kirjoitin kaikki kukkani päiväkirjaani. Vain niin pystyin hyvästelemään sinivuokot, vuohenjuuret, esikot, tulpppaanit, narsissit - kaikki kevään kukkijat, jotka talven jälkeen tuntuivat niin lohduttavilta.

Kirjoitettu sana on joskus kuin maan mullasta esiin tunkenut kukkavarsi. Se todistaa elämän ja luomisen voimasta. Möyhennetaan siis ajatuksiamme, käännetään ne nurinpäin, istutetaan uusia kasveja, siivotaan pois viimevuotiset kuivuneet oksat. Nautitaan tuoksusta, väreistä, muodoista. Aloitetaan alusta, keksitään uutta, löydetään itseämme - kirjoittamalla. "Olla joka hetki ja silmänräpäys uutta luovaa elämää täynnä."(Säveltäjä Tauno Marttisen päiväkirjamerkintä)

Verkkokurssi työkaluna

Olen päässyt yhteen tavoitteistani tässä rajallisessa elämässä: tämän jakson kaikilla kursseillani on nyt Moodle-kurssipohja. Yksi - siis luovan kirjoittamisen kurssi - on puhdas verkkokurssi, jolla tapaan opiskelijat vain sähköisessä muodossa, ja muut ovat luokkaopetuksen tukena.

Vielä en ole täysin varma, onko tästä enemmän vaivaa kuin hyötyä - minulle. Luultavasti opiskelijalle, joka osaa hyödyntää tarjoamaani palvelua, on paljonkin hyötyä antamistani tiedoista. Sen sijaan että kaivelisi ryppyisiä monisteita repun pohjalta (mikä jää tietysti tekemättä kuitenkin), voi ennen koneensa sulkemista klo 0.55 vilkaista, mitä pitikään tehdä huomiseksi. Tosin kotitehtävänhän ennättää sitten tehdä aamullakin tai vapaatunnilla tai tunnin alussa tai...

Minua motivoi elämänkokemuksen antama tieto: teknistä kehitystä ei voi pysäyttää. Ensin tuli piirtoheitin, sitten video, sitten tietokone ja tekstinkäsittely, Power Point, sitten documentti-kamera.

Tosin liitutaulua ja LL-menetelmää (leuka ja liitu) ei voita mikään.

Kirjailijavieras verkossa

Luovan kirjoittamisen kurssilllani on kirjailijavieras. Terhi Rannela, joka viime vuonnakin jaksoi innokkaasti vastailla kurssilaisten kysymyksiin, on taas pelkästä asian harrastuksesta mukana. Tässä tilanteessa ainakin verkkokurssi puoltaa paikkaansa. Opiskelijat saavat kurkistaa oikean kirjailijan maailmaan ja saavat tukea harrastukselleen. Ja toivottavasti Terhin kirjat saavat myös uusia lukijoita! Taivaan tuuliin olikin yllättävän ajankohtainen teos. Siina nuori tyttö ajautuu väkivaltaisiin tekoihin. Nuortenkirjassakaan ei aiheilla ole rajoituksia!

Luovaa kirjoittamista

Yli kahteen kuukauteen en ole pistäytynyt bloggaamassa. Nyt alkaakin mielenkiintoinen kurssi, sillä työskentelemme vain verkossa. Olen pari kertaa toteuttanut vastaavanlaisen kurssin. Moni voi kyllä ihmetellä, miten luova kirjoittaminen ja tekninen tietokone oikein sopivat yhteen.

Kurssin järjestämiseen on yksi käytännön syy: omasta koulustani ei ole tarpeeksi osallistujia kurssin järjestämiseen ja toisaalta tarvetta vapaamuotoiseen kirjoittamiseen on monilla. Kokemusta on jo sen verran, että tiedän kaiken sujuvan melko mukavasti, jos kurssilaiset osallistuvat - eli kirjoittavat - säännölliseti. Ja vaikeuksia tulee päinvastaisesta: työt kasaantuvat eikä monien toisiinsa liittyvien harjoitusten tekeminen kerralla ole mielekästä.

Varmasti monet kaipaavat kurssin aikana opettajan henkilökohtaista palautetta. Toisaalta saattaa olla jännittävää kirjoittaa opelle, jonka voi vain mielessään kuvitella. Minusta voi luoda miellyttävän virtuaaliopen, joka on kaikkea muuta kuin kaikki ne (me) tavalliset äikänopet. Tätä bonusta ei kyllä ole oman koulun kurssilaisilla. Itselleni on kuitenkin mukavaa vaihtelua kommunikoida vain verkon välityksellä.

Tekstitaidon koe korjattu

Sunnuntaiaamuna klo 7.39 avasin vielä kerran kansioni ja tutkin arviointilomakkeeni. Ja vielä kerran muutin yhden arvosanan - eli korotin sen 2 pisteestä 3:een. Koko eilinen päivä meni, kun kävin vielä kerran läpi kaikki vastaukset ja harkitsin pisteitä. Enkä ole tietysti tyytyväinen nytkään. Tämä ei ole mukavaa!

Huomaan kyllä, että kokeeseen on jopa luettu. Vastauksia on hiottu ja kokonaisuuttakin ajateltu. Mutta on myös hutiloitu "kunhan nyt jatakin kirjoitan" -tyyliin. Sellaisen vastauksen perään ei ole vaikeaa laittaa vaikkapa 0 pistettä, jos ei ole edes kysymystä ymmärretty. Mutta tunnen itseni julmuriksi, kun joudun antamaan 2 pistettä tekstistä, joka on hyvää suomen kieltä ja todistaa kirjoittajan osaavan myös lukea. YTL:n ja ÄOL:n arviointivihjeet kehottavat kuitenkin vaatimaan 3 pisteeseen vielä käsitteiden nimeämistä. Eipä se ollut tietysti uutinen, mutta itse kysymyksen muotoilu on sellainen, ettei kokelas ehkä tätä ymmärtänyt. Kuka onkaan luvannut, että elämä olisi oikeudenmukaista!

Vielä kokeilemme esseekokeessa kirjoitustaitoja. Silloin on jo maaliskuu, ja voimia ja toivoa antava hiihtoloma takana.