Ensimmäiset vastaustekstiharjoitukset palautan huomisella tunnilla ÄI 8-kurssilaisille. Pisteet jäivät vielä vähäisiksi. Tosin on pakko myöntää, että antamani harjoitus oli kurssin alkuun liian vaikea, vaikka yhdessä sen valmistelimmekin. Tutkimme Riikka Ala-Harjan Aukio-novellin kertojaa ja harjoittelimme ns. päättelytehtävää. Tekstistä piti päätellä, mitä saadaan tietää kertojasta. Päätelmät kyllä osattiin tehdä, mutta tekstin avulla perusteleminen oli vaikeaa, ja sitä joudutaan seuraavissa tehtävissä korostamaan.

Argumentointi onkin nyt kertausvuorossa. Kaikissa ylioppilaiskokeissa on toistaiseksi ollut jokin tehtävä, jossa on pitänyt osata analysoida argumentointia. Opiskelijan lukutaito tulee näissä tehtävissä kyllä testatuksi, mutta vastauksessa näkyy väistämättä myös ÄI 4-kurssin oppisisältöjen hallitseminen. Voi tietysti yrittää paukuttaa päähänsä argumentointi- ja retorisia keinoja, mutta kuinka osaisikaan löytää ne tekstistä ja nimetä argumentin oikein? Toisaalta tässä on tehtävä, jota voi todella harjoitella ja opiskella ennen kirjoituksia ja olla melko varma, että voi hyödyntää tietojaan ja taitojaan kokeessa.

Lokakuu ja opiskelemme täyttä vauhtia jälleen kohti yo-kirjoituksia. Tekstitaidon peruskäsitteitä on kerrattu ja ensimmäiset harjoitukset tehty. Havaitsen pientä levottomuutta näin syysloman jälkeen. Koulua on jäljellä enää muutama kuukausi niillä, jotka aikovat valmistua ensi keväänä. Siinä ajassa pitäisi ehtiä vielä paljon, ja paljon on töitä jo tehty.

Minkälainen on sukupuolineutraali koulu? Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ihmeteltiin opetusministerin ehdotusta, ja viitattiin tutkimuksiin, joiden mukaan pojat ja tytöt tarvitsevat erilaista opetusta. Kirjoittaja sai kipakan vastauksen nuorelta naiselta, joka mielellään nauttisi "poikamaista" opetusta.

Itse huomaan kyllä niin tytöissä kuin pojissakin monenlaista asennoitumista kirjoitusharjoituksia kohtaan. Tunteja suunnittelessani ajattelen usein takapenkin rentoja nuorukaisia ja mietin, miten löytää aiheita, joista pojat kiinnostuvat. Onko se sukupuolia erottelevaa opetusta? Toisaalta tekstihaaviini jää yleensä tavaraa, joka kiinnostaa itseäni jollain tavalla. Niinpä jalkapallo ja jääkiekko eivät aiheina tunneillani näy, joten taidan naisena väistämättä suosia siis tyttöjä.

Kirjallisuuden kestoteema on miehen ja naisen suhde; siitä syntyy kitkaa ja kipinää myös todellisessa elämässä. Eläköön se pieni ero!

Ensimmäiset esseeharjoitukset on tehty ÄI5-kurssilla, ja olen ne nyt lukenut. Tekstitaitoa harjoiteltiin edellisellä kurssilla, ja nyt on monella ongelmana pohjatekstien käyttö. Nyt pitääkin selostaa pohjatekstiä ja viitata siihen, kun tekstitaidon vastauksissa niin ei tehdä. Aika absurdilta tämä kaikki tuntuu opettajastakin, mutta minun työhöni kuuluu opastaa näin tekemään. Olisiko parempaa syytä kuin ensi keväänä odottava ylioppilaskoe? Jonkin verran voi auttaa, kun ajattelee, että vastausteksti on kuin opettajan tekemään koekysymykseen - essee taas on tarkoitettu kenen tahansa luettavaksi. Joka tapauksessa esseet kirjoitetaan korjausmerkintöjeni avulla uudestaan - punakynämerkit saavat kyytiä!

Esseekurssini on nyt jo vauhdissaan. Huomenna kirjoitetaan ensimmäiset harjoitukset. Kirjat on valittu, ja toivottavasti niiden pohjalta viriää hyviä näkökulmia kirjallisuusesseetä varten. Uutta kurssillani on kirjasto-ope Heidi, joka jakaa neuvojaan tiedonhaussa. Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tämä näkyy esseissä!

Itse olen aivan romuna luettuani ja arvioituani tekstitaidon ylioppilaskokeen. Onneksi ensi viikolla on lomaa. Esseitä en aio silloin lukea!

Aurinko paistaa kuin kesällä. Kenen tekee nyt mieli avata tietokone ja ryhtyä kirjoittamaan? Kurssillani on tehtäväsarja, jonka nimi on Kynttilän valossa. Se kuvaa mielestäni hyvin tilannetta, jossa tekstiä syntyy helposti, ilman pakkoa. Verkkokurssilla voi tekstinsä tehdä silloin, kuin tilanne on otollinen. Syksy ja talvi kääntävät sisäänpäin, ja kirjoittamisen tila löytyy helposti.

Kevät ja kesä sen sijaan ajavat ihmiset ulos, keho huutaa toimintaa, mieli uusia kokemuksia. Niistä voi kirjoittaa, kun ne ovat painuneet muistojen multiin. Tosin itse en ole aurinkoihminen, joten olen vain kiitollinen, että minulla on nyt verkkokurssi. Sitä sopii hoitaa kukkapenkkien korvikkeena. On ollut aika, jolloin toukokuu kului puutarhassa. Sen ajan tuoksut eivät unohdu. Kun ne menetin, kirjoitin kaikki kukkani päiväkirjaani. Vain niin pystyin hyvästelemään sinivuokot, vuohenjuuret, esikot, tulpppaanit, narsissit - kaikki kevään kukkijat, jotka talven jälkeen tuntuivat niin lohduttavilta.

Kirjoitettu sana on joskus kuin maan mullasta esiin tunkenut kukkavarsi. Se todistaa elämän ja luomisen voimasta. Möyhennetaan siis ajatuksiamme, käännetään ne nurinpäin, istutetaan uusia kasveja, siivotaan pois viimevuotiset kuivuneet oksat. Nautitaan tuoksusta, väreistä, muodoista. Aloitetaan alusta, keksitään uutta, löydetään itseämme - kirjoittamalla. "Olla joka hetki ja silmänräpäys uutta luovaa elämää täynnä."(Säveltäjä Tauno Marttisen päiväkirjamerkintä)

Verkkokurssi työkaluna

Olen päässyt yhteen tavoitteistani tässä rajallisessa elämässä: tämän jakson kaikilla kursseillani on nyt Moodle-kurssipohja. Yksi - siis luovan kirjoittamisen kurssi - on puhdas verkkokurssi, jolla tapaan opiskelijat vain sähköisessä muodossa, ja muut ovat luokkaopetuksen tukena.

Vielä en ole täysin varma, onko tästä enemmän vaivaa kuin hyötyä - minulle. Luultavasti opiskelijalle, joka osaa hyödyntää tarjoamaani palvelua, on paljonkin hyötyä antamistani tiedoista. Sen sijaan että kaivelisi ryppyisiä monisteita repun pohjalta (mikä jää tietysti tekemättä kuitenkin), voi ennen koneensa sulkemista klo 0.55 vilkaista, mitä pitikään tehdä huomiseksi. Tosin kotitehtävänhän ennättää sitten tehdä aamullakin tai vapaatunnilla tai tunnin alussa tai...

Minua motivoi elämänkokemuksen antama tieto: teknistä kehitystä ei voi pysäyttää. Ensin tuli piirtoheitin, sitten video, sitten tietokone ja tekstinkäsittely, Power Point, sitten documentti-kamera.

Tosin liitutaulua ja LL-menetelmää (leuka ja liitu) ei voita mikään.

Kirjailijavieras verkossa

Luovan kirjoittamisen kurssilllani on kirjailijavieras. Terhi Rannela, joka viime vuonnakin jaksoi innokkaasti vastailla kurssilaisten kysymyksiin, on taas pelkästä asian harrastuksesta mukana. Tässä tilanteessa ainakin verkkokurssi puoltaa paikkaansa. Opiskelijat saavat kurkistaa oikean kirjailijan maailmaan ja saavat tukea harrastukselleen. Ja toivottavasti Terhin kirjat saavat myös uusia lukijoita! Taivaan tuuliin olikin yllättävän ajankohtainen teos. Siina nuori tyttö ajautuu väkivaltaisiin tekoihin. Nuortenkirjassakaan ei aiheilla ole rajoituksia!