Huomenna kaikki abit kirjoittavat tekstitaidon preliminäärikokeen. Tänään monistimme vielä Riikka-kollegan kanssa ison määrän erilaisia ohjeita. Mutta sekään ei muuta tosiasiaa: pohjatyöt on tehty. Ja nyt katsotaan sitten tuloksia.
Esseen kirjoittamista ohjaava verkkokurssini ei ole onnistunut. Oloni on siellä aika yksinäinen. Kenelläkään ei ole ollut kysyttävää, kukaan ei ole halunnut keskustella. Enkä minä opettajanakaan ole osannut keskusteluja virittää. Ohjeet, jotka olen tallentanut kurssin aineistoiksi, on jaettu tunnilla monisteina, joten niitäkään ei ole tarvinnut lukea. Mutta kun koulu muutaman viikon kuluttua loppuu ja alkaa lukuloma, voi ehkä joku kirjautua kurssilleni ja löytää tarvitsemiaan tietoja ja ohjeita.
Mutta vaikka me opettajat kuinka ohjeistaisimme ja tekisimme mielestämme hyviä rautalankamalleja, ei kirjoitustaito kehity kuin kirjoittamalla. Ne, jotka ovat jaksaneet olla kurssilla mukana ja tehdä tehtäviä, ovatkin turvallisella perustalla ja tietävät, mitä heiltä huomenna ja 8.2. vaaditaan. Ja aivan varmasti joku kirjoittaa posket punoittaen älykästä ja oivaltavaa kirjallisuusanalyysia. Moni varmasti huomaa, että tekstistä löytyy kerronnan keinoja tai argumentteja. Kun oppitunnilla omaksutut työvälineet ottaa käyttöön ja tutkii tekstiä, saa kokea kullankaivajan iloa. Ja kun löydöksensä kanssa käy kirjoitustyöhön, ajatus kirkastuu. Ehkä joku saa parhaan palkinnon: oivalluksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minulle mielenkiintoinen väläys kirjoittamisen maailmaan lukiossa. Tekstiäsi on mukavan soljuvaa lukea.
Oppijoiden motivointi on todella iso haaste, mutta porkkanoilla ja/tai pakotteilla tehtävät onnistuvat.
Sinäpä olet kirjoitellut mukavaa "päiväkirjaa"! Vau!
Yksi parhaista motivointitavoista taitaa olla tiukka aikataulutus ja tarpeeksi ripeä tahti. Deadline saa aina aikaan tietynlaista säpinää ;)
Lähetä kommentti