Vau mikä hauska yllätys, kun avasin blogini: olen saanut kommentteja. Kirjoitin tosiaan päiväkirjaa, jota toivon myös oppilaitteni lukevan, mutta tuntuu hyvältä saada ihan oikeasti myös lukijoita!
Lukijana olen ollut itse, kun olen kahlannut läpi 39 opiskelijan prelikokeet. Mutta ei mahda tuntua mukavalta saada kommentiksi 2 tai 3 pistettä! Tapani on kirjoittaa kunnon palautetta, mutta nyt "leikimme" ylioppilaskoetta, jossa palaute on vain arvosana. Kirjoittamisen kannalta tuollainen lukijan palaute on vain nöyryyttävää - olkoot pisteet hyvät tai huonot. Kun kirjoitan lukijalleni, haluan tietää, mitä hän ajattelee, mitä uusia näkökulmia hän voi minulle esittää. Ja kuinka mukavalta tuntuukaan huomata, että joku toinenkin tuntee ja ajattelee samoin. Olemmehan kuitenkin lopultakin niin samanlaisia - me ihmiset.
Tosin haasteet ja kilpailumieliala saattavat lennättää kirjoittajan kynää huimiinkin tuloksiin. Kun kohta pääsemme oikean kokeen kimppuun, olen varma, että yllättäjiä on joukossa. Laura Lepistö luisteli eilen itsensä pronssille ensimmäisissä kansainvälisissä aikuisten kisoissaan. Kukahan meidän koulussa tekee laurat?
maanantai 28. tammikuuta 2008
torstai 17. tammikuuta 2008
Ohjeita ja rautalankoja
Huomenna kaikki abit kirjoittavat tekstitaidon preliminäärikokeen. Tänään monistimme vielä Riikka-kollegan kanssa ison määrän erilaisia ohjeita. Mutta sekään ei muuta tosiasiaa: pohjatyöt on tehty. Ja nyt katsotaan sitten tuloksia.
Esseen kirjoittamista ohjaava verkkokurssini ei ole onnistunut. Oloni on siellä aika yksinäinen. Kenelläkään ei ole ollut kysyttävää, kukaan ei ole halunnut keskustella. Enkä minä opettajanakaan ole osannut keskusteluja virittää. Ohjeet, jotka olen tallentanut kurssin aineistoiksi, on jaettu tunnilla monisteina, joten niitäkään ei ole tarvinnut lukea. Mutta kun koulu muutaman viikon kuluttua loppuu ja alkaa lukuloma, voi ehkä joku kirjautua kurssilleni ja löytää tarvitsemiaan tietoja ja ohjeita.
Mutta vaikka me opettajat kuinka ohjeistaisimme ja tekisimme mielestämme hyviä rautalankamalleja, ei kirjoitustaito kehity kuin kirjoittamalla. Ne, jotka ovat jaksaneet olla kurssilla mukana ja tehdä tehtäviä, ovatkin turvallisella perustalla ja tietävät, mitä heiltä huomenna ja 8.2. vaaditaan. Ja aivan varmasti joku kirjoittaa posket punoittaen älykästä ja oivaltavaa kirjallisuusanalyysia. Moni varmasti huomaa, että tekstistä löytyy kerronnan keinoja tai argumentteja. Kun oppitunnilla omaksutut työvälineet ottaa käyttöön ja tutkii tekstiä, saa kokea kullankaivajan iloa. Ja kun löydöksensä kanssa käy kirjoitustyöhön, ajatus kirkastuu. Ehkä joku saa parhaan palkinnon: oivalluksen.
Esseen kirjoittamista ohjaava verkkokurssini ei ole onnistunut. Oloni on siellä aika yksinäinen. Kenelläkään ei ole ollut kysyttävää, kukaan ei ole halunnut keskustella. Enkä minä opettajanakaan ole osannut keskusteluja virittää. Ohjeet, jotka olen tallentanut kurssin aineistoiksi, on jaettu tunnilla monisteina, joten niitäkään ei ole tarvinnut lukea. Mutta kun koulu muutaman viikon kuluttua loppuu ja alkaa lukuloma, voi ehkä joku kirjautua kurssilleni ja löytää tarvitsemiaan tietoja ja ohjeita.
Mutta vaikka me opettajat kuinka ohjeistaisimme ja tekisimme mielestämme hyviä rautalankamalleja, ei kirjoitustaito kehity kuin kirjoittamalla. Ne, jotka ovat jaksaneet olla kurssilla mukana ja tehdä tehtäviä, ovatkin turvallisella perustalla ja tietävät, mitä heiltä huomenna ja 8.2. vaaditaan. Ja aivan varmasti joku kirjoittaa posket punoittaen älykästä ja oivaltavaa kirjallisuusanalyysia. Moni varmasti huomaa, että tekstistä löytyy kerronnan keinoja tai argumentteja. Kun oppitunnilla omaksutut työvälineet ottaa käyttöön ja tutkii tekstiä, saa kokea kullankaivajan iloa. Ja kun löydöksensä kanssa käy kirjoitustyöhön, ajatus kirkastuu. Ehkä joku saa parhaan palkinnon: oivalluksen.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Kivestä oppia
Kävin eilen katsomassa TTT:n omaisnäytöksessä Mikkko Roihan tulkinnan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Nautin joka hetkestä. Tuttuakin tutummasta tekstistä ohjaaja oli löytänyt uusia sävyjä ja voimakkaan tulkinnan. Näytelmä oli tutkielma väkivallallan syistä, turhautumisesta, syrjäytymisestä, ja sillä tavalla liikuttiin nykyhetken polttavissa ongelmissa. Mutta vaikka näyttelijäntyö oli vaikuttavaa ja monenlaiset teatterintemput kiehtovia, maukkauimmalta tuntuivat Kiven nasevat repliikit. Kiven kieli on aivan oma käsitteensä. Tosin olen lukenut väitteen, että Kivi olisi kirjoittanut vain, niin kuin hänen aikanaan Nurmijärvellä puhuttiin. En usko, että siinä on koko totuus; kirjoittajlla on aina oma kielensä ja tyylinsä. Ja kun kirjoittaja sen löytää, syntyy hienoa tekstiä.
Olen abien kanssa valmistatumassa tekstitaidon preliminäärikokeeseen. Vaikka siinä kirjoitettava teksti on vain n. 200 sanaa pitkä eivätkä tyylivaatimukset ole suuret, erottuu tyylitaiturin teksti muista. Jokin sanavalinta, jokin lausekuvio, jokin tiivistys - ei aina täysin määriteltävissäkään oleva ominaisuus - saa tekstin hengittämään. Jotain voi opettaa: vältä turhaa toistoa, käytä havainnollisia ilmauksia, karta fraaseja ilmauksia, unohda se-pronomini - mutta luettelosta tulee helposti ahdistavan pitkä. Olisipa aikaa luettaa vielä kerran Seitsemän veljestä!
Olen abien kanssa valmistatumassa tekstitaidon preliminäärikokeeseen. Vaikka siinä kirjoitettava teksti on vain n. 200 sanaa pitkä eivätkä tyylivaatimukset ole suuret, erottuu tyylitaiturin teksti muista. Jokin sanavalinta, jokin lausekuvio, jokin tiivistys - ei aina täysin määriteltävissäkään oleva ominaisuus - saa tekstin hengittämään. Jotain voi opettaa: vältä turhaa toistoa, käytä havainnollisia ilmauksia, karta fraaseja ilmauksia, unohda se-pronomini - mutta luettelosta tulee helposti ahdistavan pitkä. Olisipa aikaa luettaa vielä kerran Seitsemän veljestä!
maanantai 7. tammikuuta 2008
Uusi vuosi - uudet kujeet
Aloitin vuoden arvioimalla ennen lomaa minulle annettuja abien esseitä. Nyt harjoiteltiin viimesyksyisen yo-kokeen tehtävillä, ja myös esseen puhtaaksikirjoitus oli vaatimuksena. Monelle olikin yllätys, kuinka kauan mustekynällä kirjoittaminen kestää - arvokas tieto itse kokeessa, jossa pitää hallita myös ajankäyttö.
Tehtävänä oli antaa myös kaveriarvio valmiin lomakkeen avulla. Minun työtäni se helpotti, sillä nyt ei tarvinnut olla kuin samaa tai eri mieltä arvioijan kanssa. Arvata saattaa, että opettajana arvioin monta kertaa tekstin "huonommaksi". Antaisin tietysti kannustavia arvioita vielä tässäkin vaiheessa ja varsinkin silloin, kun huomaan, että työtä on tehty tosissaan. Mutta ensimmäinen yo-koe on jo kuukauden kuluttua, ja ikävä velvollisuuteni on nyt kertoa, minkälaiseen arvosanaan kirjoittajalla on realistiset mahdollisuudet. Ja kuitenkin tiedän, että yllätyksiä tulee kumpaankin suuntaan, sillä itse koetilanne innostaa toisen huippusuoritukseen, ja taas toisen se saa jähmettymään.
Toisen tekstiä arvioimalla voi kirjoittamista myös opiskellla. Olen varmasti itsekin oivaltanut ja sisäistänyt esimerkiksi esseen ja vastaustekstin eron juuri omien oppilaitteni tekstejä arvioimalla. Onkin varmasti vaikea ymmärtää, että esseessä pitää kertoa pohjatekstin lähdetiedot ja muistaa jatkuvasti viitata siihen. Olemmehan juuri vastaustekstiharjoituksissa oppineet, että teksti esitellään vain vastauksen alussa eikä siihen viitata! Kyllä ylioppilaskokeen laatijat ovatkin osanneet tehdä koko jutusta vaikean. Oikeassa elämässä nämä asiat ratkeavat varmasti aivan luonnollistesti, sillä kirjoittaja tietää, kenelle tekstinsä suuntaa, ja antaa - toivottavasti - riittävästi tietoja, jotta teksti on ymmärrettävää ja lähdemerkinnät hyvien tapojen mukaiset.
Tämäkin essee oli onneksi vasta harjoitus, vaikka tulos ei olisikaan toiveiden mukainen. Eniten huolestuttavat ne abit, jotka eivät harjoitusta ole tehneet. Pimeä joulunalusaika vei voimat eikä tekstiä syntynyt. Kun tänään tapaamme, otan tietysti vielä lomalla syntyneitä (?) tekstejä vastaan. Mutta on niitäkin, jotka ovat kurssilla vain mukana eivätkä ilmeisesti haluakaan siitä arvosanaa, koska pelkäävät päättöarvosanan pohjana olevian kurssien keskiarvon laskua. Monelle lukion päättötodistus onkin tärkeämpi kuin ylioppilastodistus. Valintahan on heidän.
Tehtävänä oli antaa myös kaveriarvio valmiin lomakkeen avulla. Minun työtäni se helpotti, sillä nyt ei tarvinnut olla kuin samaa tai eri mieltä arvioijan kanssa. Arvata saattaa, että opettajana arvioin monta kertaa tekstin "huonommaksi". Antaisin tietysti kannustavia arvioita vielä tässäkin vaiheessa ja varsinkin silloin, kun huomaan, että työtä on tehty tosissaan. Mutta ensimmäinen yo-koe on jo kuukauden kuluttua, ja ikävä velvollisuuteni on nyt kertoa, minkälaiseen arvosanaan kirjoittajalla on realistiset mahdollisuudet. Ja kuitenkin tiedän, että yllätyksiä tulee kumpaankin suuntaan, sillä itse koetilanne innostaa toisen huippusuoritukseen, ja taas toisen se saa jähmettymään.
Toisen tekstiä arvioimalla voi kirjoittamista myös opiskellla. Olen varmasti itsekin oivaltanut ja sisäistänyt esimerkiksi esseen ja vastaustekstin eron juuri omien oppilaitteni tekstejä arvioimalla. Onkin varmasti vaikea ymmärtää, että esseessä pitää kertoa pohjatekstin lähdetiedot ja muistaa jatkuvasti viitata siihen. Olemmehan juuri vastaustekstiharjoituksissa oppineet, että teksti esitellään vain vastauksen alussa eikä siihen viitata! Kyllä ylioppilaskokeen laatijat ovatkin osanneet tehdä koko jutusta vaikean. Oikeassa elämässä nämä asiat ratkeavat varmasti aivan luonnollistesti, sillä kirjoittaja tietää, kenelle tekstinsä suuntaa, ja antaa - toivottavasti - riittävästi tietoja, jotta teksti on ymmärrettävää ja lähdemerkinnät hyvien tapojen mukaiset.
Tämäkin essee oli onneksi vasta harjoitus, vaikka tulos ei olisikaan toiveiden mukainen. Eniten huolestuttavat ne abit, jotka eivät harjoitusta ole tehneet. Pimeä joulunalusaika vei voimat eikä tekstiä syntynyt. Kun tänään tapaamme, otan tietysti vielä lomalla syntyneitä (?) tekstejä vastaan. Mutta on niitäkin, jotka ovat kurssilla vain mukana eivätkä ilmeisesti haluakaan siitä arvosanaa, koska pelkäävät päättöarvosanan pohjana olevian kurssien keskiarvon laskua. Monelle lukion päättötodistus onkin tärkeämpi kuin ylioppilastodistus. Valintahan on heidän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)