Aurinko paistaa kuin kesällä. Kenen tekee nyt mieli avata tietokone ja ryhtyä kirjoittamaan? Kurssillani on tehtäväsarja, jonka nimi on Kynttilän valossa. Se kuvaa mielestäni hyvin tilannetta, jossa tekstiä syntyy helposti, ilman pakkoa. Verkkokurssilla voi tekstinsä tehdä silloin, kuin tilanne on otollinen. Syksy ja talvi kääntävät sisäänpäin, ja kirjoittamisen tila löytyy helposti.

Kevät ja kesä sen sijaan ajavat ihmiset ulos, keho huutaa toimintaa, mieli uusia kokemuksia. Niistä voi kirjoittaa, kun ne ovat painuneet muistojen multiin. Tosin itse en ole aurinkoihminen, joten olen vain kiitollinen, että minulla on nyt verkkokurssi. Sitä sopii hoitaa kukkapenkkien korvikkeena. On ollut aika, jolloin toukokuu kului puutarhassa. Sen ajan tuoksut eivät unohdu. Kun ne menetin, kirjoitin kaikki kukkani päiväkirjaani. Vain niin pystyin hyvästelemään sinivuokot, vuohenjuuret, esikot, tulpppaanit, narsissit - kaikki kevään kukkijat, jotka talven jälkeen tuntuivat niin lohduttavilta.

Kirjoitettu sana on joskus kuin maan mullasta esiin tunkenut kukkavarsi. Se todistaa elämän ja luomisen voimasta. Möyhennetaan siis ajatuksiamme, käännetään ne nurinpäin, istutetaan uusia kasveja, siivotaan pois viimevuotiset kuivuneet oksat. Nautitaan tuoksusta, väreistä, muodoista. Aloitetaan alusta, keksitään uutta, löydetään itseämme - kirjoittamalla. "Olla joka hetki ja silmänräpäys uutta luovaa elämää täynnä."(Säveltäjä Tauno Marttisen päiväkirjamerkintä)