Verkkokurssi työkaluna

Olen päässyt yhteen tavoitteistani tässä rajallisessa elämässä: tämän jakson kaikilla kursseillani on nyt Moodle-kurssipohja. Yksi - siis luovan kirjoittamisen kurssi - on puhdas verkkokurssi, jolla tapaan opiskelijat vain sähköisessä muodossa, ja muut ovat luokkaopetuksen tukena.

Vielä en ole täysin varma, onko tästä enemmän vaivaa kuin hyötyä - minulle. Luultavasti opiskelijalle, joka osaa hyödyntää tarjoamaani palvelua, on paljonkin hyötyä antamistani tiedoista. Sen sijaan että kaivelisi ryppyisiä monisteita repun pohjalta (mikä jää tietysti tekemättä kuitenkin), voi ennen koneensa sulkemista klo 0.55 vilkaista, mitä pitikään tehdä huomiseksi. Tosin kotitehtävänhän ennättää sitten tehdä aamullakin tai vapaatunnilla tai tunnin alussa tai...

Minua motivoi elämänkokemuksen antama tieto: teknistä kehitystä ei voi pysäyttää. Ensin tuli piirtoheitin, sitten video, sitten tietokone ja tekstinkäsittely, Power Point, sitten documentti-kamera.

Tosin liitutaulua ja LL-menetelmää (leuka ja liitu) ei voita mikään.

Kirjailijavieras verkossa

Luovan kirjoittamisen kurssilllani on kirjailijavieras. Terhi Rannela, joka viime vuonnakin jaksoi innokkaasti vastailla kurssilaisten kysymyksiin, on taas pelkästä asian harrastuksesta mukana. Tässä tilanteessa ainakin verkkokurssi puoltaa paikkaansa. Opiskelijat saavat kurkistaa oikean kirjailijan maailmaan ja saavat tukea harrastukselleen. Ja toivottavasti Terhin kirjat saavat myös uusia lukijoita! Taivaan tuuliin olikin yllättävän ajankohtainen teos. Siina nuori tyttö ajautuu väkivaltaisiin tekoihin. Nuortenkirjassakaan ei aiheilla ole rajoituksia!

Luovaa kirjoittamista

Yli kahteen kuukauteen en ole pistäytynyt bloggaamassa. Nyt alkaakin mielenkiintoinen kurssi, sillä työskentelemme vain verkossa. Olen pari kertaa toteuttanut vastaavanlaisen kurssin. Moni voi kyllä ihmetellä, miten luova kirjoittaminen ja tekninen tietokone oikein sopivat yhteen.

Kurssin järjestämiseen on yksi käytännön syy: omasta koulustani ei ole tarpeeksi osallistujia kurssin järjestämiseen ja toisaalta tarvetta vapaamuotoiseen kirjoittamiseen on monilla. Kokemusta on jo sen verran, että tiedän kaiken sujuvan melko mukavasti, jos kurssilaiset osallistuvat - eli kirjoittavat - säännölliseti. Ja vaikeuksia tulee päinvastaisesta: työt kasaantuvat eikä monien toisiinsa liittyvien harjoitusten tekeminen kerralla ole mielekästä.

Varmasti monet kaipaavat kurssin aikana opettajan henkilökohtaista palautetta. Toisaalta saattaa olla jännittävää kirjoittaa opelle, jonka voi vain mielessään kuvitella. Minusta voi luoda miellyttävän virtuaaliopen, joka on kaikkea muuta kuin kaikki ne (me) tavalliset äikänopet. Tätä bonusta ei kyllä ole oman koulun kurssilaisilla. Itselleni on kuitenkin mukavaa vaihtelua kommunikoida vain verkon välityksellä.