Tekstitaidon koe korjattu

Sunnuntaiaamuna klo 7.39 avasin vielä kerran kansioni ja tutkin arviointilomakkeeni. Ja vielä kerran muutin yhden arvosanan - eli korotin sen 2 pisteestä 3:een. Koko eilinen päivä meni, kun kävin vielä kerran läpi kaikki vastaukset ja harkitsin pisteitä. Enkä ole tietysti tyytyväinen nytkään. Tämä ei ole mukavaa!

Huomaan kyllä, että kokeeseen on jopa luettu. Vastauksia on hiottu ja kokonaisuuttakin ajateltu. Mutta on myös hutiloitu "kunhan nyt jatakin kirjoitan" -tyyliin. Sellaisen vastauksen perään ei ole vaikeaa laittaa vaikkapa 0 pistettä, jos ei ole edes kysymystä ymmärretty. Mutta tunnen itseni julmuriksi, kun joudun antamaan 2 pistettä tekstistä, joka on hyvää suomen kieltä ja todistaa kirjoittajan osaavan myös lukea. YTL:n ja ÄOL:n arviointivihjeet kehottavat kuitenkin vaatimaan 3 pisteeseen vielä käsitteiden nimeämistä. Eipä se ollut tietysti uutinen, mutta itse kysymyksen muotoilu on sellainen, ettei kokelas ehkä tätä ymmärtänyt. Kuka onkaan luvannut, että elämä olisi oikeudenmukaista!

Vielä kokeilemme esseekokeessa kirjoitustaitoja. Silloin on jo maaliskuu, ja voimia ja toivoa antava hiihtoloma takana.

Se on täytetty!

Tänään annoin vihonviimeiset esseet abeille takaisin. Perjantaina on sitten tekstitaidon ylioppilaskoe. Mitään ei ole enää tehtävissä.

Ne, jotka palautetunnille vaivautuivat, saivat minulta muiston: kiiltokuvan (monistetun) ja säveltäjä Tauno Marttisen ajatuksia (poimittu tietysti Helsingin Sanomista). Yksi oli ylitse muiden: "Tehdä työnsä eikä ajatella seurauksia." Siinä on minullekin loppukevääksi evästä.

Vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä. Näin ajateltiin ennen, ja varmasti se pitää paikkansa vieläkin. Tauno Marttinen on jo 94-vuotias, ja ajatukset on poimittu hänen päiväkirjoistaan vuodelta 1978. Viisaus on varmasti vielä tiivistynyt ja tihentynyt.

Vartin verran viisaampia ovat opetuslapsenikin nyt lukion käytyään. Onnea matkaan!

(Montako fraasia löysit tästä tekstistä?)